Midland Tour 2006 - Matkakertomus

LOPULLINEN MATKAREITTI:
Naantali – Kapellskär –Märsta – Sigtuna – Enköping – Västerås – Köping – Arboga – Örebro – Kumla – Askersund - Karlsborg – Skövde – Falköping – Vårgårda – Alingsås – Göteborg – Fredrikshavn – Hjörring – Lökken – Aabybro – Fjerritslev – Thisted – Struer – Holstebro – Tarm – Varde – Ribe – Aabenraa – Flensburg – Kiel – Oldenburg – Hamburg – Hannover – Kassel – Kirchheim – Wurzburg – Stuttgart – Tiengen – Waldshut – Koblenz – Döttingen – Brugg – Willdegg – Aarau – Hunzenschwil – Seon – Beinwil am See – Reinach – Beromunster – Sursee – Willisau – Wollhusen – Schupfheim – Fluhli – Giswil – Meiringen – Guttannen – Andermatt – Sedrun – Disentis – Flims – Reichenau – Thusis – Tiefencastel – Savognin – St Moriz – Zernez – Glorenza – Merano – Vipiteno - Brenner – Stubaital – Neustift – Innsbruch – Wörgl – St Johan in Tirol – Lofen – Ramsau – Königsee – Obersalzberg – Bad Reichenhall – Freilassing – Burghausen – Cham – Furth im Wald – Plzen – Teplice – Dresden – Berlin – Schwerin – Luebeck – Oldenburg – Puttgarden – Rödby – Copenhagen – Helsingör – Jönköping – Stockholm - Turku

STATISTIIKKAA:
Ajomatka Naantalista Turkuun oli yhteensä 5.200 km. Yöpymisiä yhteensä 12 kpl, joista 10 hotelleissa ja 2 laivalla. Meren ylityksiä oli 4 kpl. Siltoja ja tunneleita yhteensä satoja, samoin kuin korkeiden mäkien ylityksiä. Matkan korkein kohta saavutettiin Stubain jäätiköllä Itävallassa, jossa korekusmittari näytti 3.200 m:n lukemaa. Paikalla oli kesälaskettelukeskus ja ylös mentiin vaijerikabiinihissillä. Ylhäällä yllätti ukkosmyrsky ja raju raekuuro. Toisen kerran ajopuvun ulkopuolista kosteutta saatiin paluumatkalla Dresdenin ja Berliinin välillä n. 1 tunnin ajan. Loput matkasta taivallettiin aurinkoisissa, mutta paahtavan kuumissa keleissä. Lämpöä ja hellettä siis saatiin takaisin kaikki se määrä, joka 2005 Tourilla menetettiin. Samoin Sveitsin postikorttimaisemat nähtiin ja koettiin nyt omin silmin itse maisemaan osallistuen.

MATKASÄÄ:
Ei valittamista, ellei kuumuudesta ja hiestä ole lupa valittaa. Suomalainen motoristi on nimittäin yleensä totutettu ajelemaan enimmäkseen vain ”tippa nokan päässä”.

TUNNELMAT:
Matka todettiin mm. reitin ja sisällön onnistumisesta johtuen erittäin onnistuneeksi ja onnistumista pönkitti lähes täydellisesti onnistunut sää. Kaikki olivat päätöspalaverissa Silja Fesivalilla iloisia ja tyytyväisiä matkan antiin. Öljyasiakkaamme Nylund ja Vuola kertoivat vakuuttuneina tehdaskäynnin olleen ”tyhjentävä” kokemus ja Midland-brandin arvostuksen kohonneen sen ansiosta omille lukemilleen verrattuna öljyalan valtamerkkeihin. Tämä olikin matkan tarkoitus. Samoin Nevalainen oli innostunut ja vakuuttunut tehtaalta saamastaan Midland-tietoudesta. Anne ja Juha Salomaa matkan järjestäjinä olivat tietenkin tyytyväisiä tapahtuman onnistumiseen.

MIDLAND TOUR OSALLISTUJAT:
Moottoripyöräilevä ryhmämme koostui kahdesta varsinais-suomalaisesta maarakentajasta, eli toimitusjohtaja Janne Vuola L ja J Vuola Ky:stä Kalannista sekä Nylund Yhtiöiden johtaja ja HD-mies Harri Nylund Maskusta. Lisäksi Oulusta Uudella Apriliallaan Jus Oy:n öljymyynti-edustaja Vesa Nevalainen vaimoineen. Sitten oli isäntäväki Jus Oy:stä, eli Anne ja Juha Salomaa matkan järjestäjänä. Mukana siis yksi HD-mies, yksi Aprilia-mies ja kaikilla muilla BMW:t. Yhteensä 6 henkilöä ja 5 moottoripyörää.
Ryhmä koostui aivan erilaisista ihmisistä, mutta kaikkia yhdisti suunnilleen kolme asiaa:
- moottoripyöräily
- maarakennuskoneet ja raskas urakointi
- laatutietoisuus voiteluaineiden suhteen

MATKAKERTOMUS:

28.6.06 ke
Matka alkoi Naantalista Finnlinkillä Kapellskäriin illalla klo 23.00. Kokoonnuimme lauttarannassa odottavissa ja hieman jännittyneissä tunnelmissa. Ryhmä koostui pääasiassa kuitenkin ennalta melko hyvin toisensa tuntevista maarakentajista, eli Midland –asiakkaista. Finnlink-laiva oli kaikille miellyttävä ja asiallinen kokemus, jota voi lämpimästi suositella kaikille muillekin moottoripyöräilijöille. Merelläoloaika oli vain 7,5 h ja edulliseen matkalippuun ( 80 €/hlö/pyörä ) sisältyi siisti hytti ja kaksi ateriaa seisovasta pöydästä. Yökerho puuttui, mutta sitä emme kaivanneet, koska seuraavana päivänä oli ajoa tiedossa runsaasti. Tulevan matkan aikana ei oletettu tarvittavan runsasta kritiikkiä järjestelyjen onnistumisesta, joten tänä vuonna ei ollut tarvetta nimittää matkalle virallista intendenttiä, kuten edellisenä vuotena.

29.6.06 to
Ajo Ruotsin läpi enimmäkseen pikkuteitä Göteborgiin. Matka tuntui hieman tylsältä, sillä halusimme tarkoituksella kokeilla mukana olevan navigaattorin asetusta ”vältä moottoriteitä” ja siitä johtuen matka edistyi hitaanlaisesti. Tosin tiet olivat hyväpintaisia, sää oli aurinkoinen ja lämmin ja kaikilla odotetusti tunnelmat korkealla, kun kauan odotettu matka vihdoin oli käynnissä. Illaksi saavuimme Göteborgiin, jossa tutustuttiin ruotsalaiseen Swelube Ab:n toimintaan. Illalla nautittiin juhlaillallinen isäntämme toimitusjohtaja Johan Söderlundin kunniaksi amerikkalaistyylisessä Joe Farelli’s ravintolassa. Yöpyminen hotelli Panoramassa Göteborgissa.

30.6.06 pe
Perjantaiaamu valkeni pilvettömältä taivaalta ja klo 9.30 ajettiin pyörät Stena Line:n lautalle Göteborgin satamassa. Lämpötila lähenteli 25 astetta. Nautimme yhdessä laivamatkasta ulkokannella. 3,5 tunnin kuluttua saavuimme Fredrikshavniin ja alkoi päivän ajoetappi kohti Tanskan vanhinta kaupunkia Ribeä. Matkalla käytiin katsomassa Lökkenin loputtomia hiekkarantoja Jyllandin länsireunalla. Illaksi sitten saavuttiin Ribeen ajeltuamme koko iltapäivän Tanskalaisia mutkaisia pikkuteitä. Ribe on hieno keskiaikainen kaupunki linnamaisine rakennuksineen ja kanavineen. Yövyttiin ja illastettiin hotelli Dagmarissa, joka oli miellyttävä kokemus. Rakennus oli vuodelta 1581 ja kaikki seinät ja lattiat jo hieman kallellaan johonkin päin, mutta huoneissa omat kylpyhuoneet ja mukavuudet, sekä siistiä ja ystävällinen palvelu.

1.7.06 la
Levättyämme keskiaikaisessa hotellissa oli taas aika nousta pyörän selkään ja suunnata visiirit kohti saksaa. HD-miehemme alkoi olla vaivaantunut kypäränsä toimivuudesta, ja niinpä päätimme suunnata Flensburgin ja Kielin jälkeen Oldenburgiin, jossa pysähdyttiin Juergen Runge GmbH:ssa kypäräostoksilla. Sitten alkoi rivakampi eteneminen ensin Autobahn 1:stä etelään ja Hampurista Autobahn 7:ää Hannoverin ja Kasselin ohi. Melko nopeasti etenimme lähes viisisataa kilometriä ja illaksi saavuttin Kircheimiin. Paikallinen majatalo oli nimeltään Hotel-Pension Eberbeck ja saa ryhmältämme arvosanan 8,5. Paikallisessa italialaisessa ravintolassa käytiin sitten suihkun jälkeen syömässä pizzat ja katsomassa Ranska – Brasilia neljännesfinaali, jossa siis ratkaistiin toinen loppuotteluun osallistuja. Myöhemmin Italia tiputti jatkosta isäntämaan Saksan, joka lienee paikallisille suuri pettymys. Toki myös Brasilian kannattajat ja pelaajat näyttivät avoimesti itkevän tappiotaan. HD-miehemme tuntui olevan italialaisravintolassa hyvin suosittu ja hän saikin aivan erityiskohtelun.

2.7.06 su
Koska olimme vielä kaukana matkan pääkohteesta Hunzenschwilista, joka oli päivän maalikylä, päätettiin jatkaa isoa baanaa eteenpäin. Tosin lähtö hieman viivästyi paikalliselta huoltoasemalta löytyneiden puhelintarvikkeiden asentamisesta johtuen. Nimittäin HD-miestämme päivittäin vaivanneen uneliaisuuden uskottiin vähenevän, kun hänelle saadaan puhelinyhteys toisiin pyöriin ja näin hänenkin osaltaan matka muuttuisi mielenkiintoisemmaksi. Samalla matkan eteneminen parantuisi, kun ½ tunnin lepotaukoja ei tarvita 100 km:n välein. Myös täksi ajopäiväksi oli siunaantunut aurinkoa ja hellettä. Matka suuntautui Wurzburgin ja Stuttgartin ohi kohti Sveitsiä. Illan suussa n. klo 19 sitten saavuttiin Hunzenschwilin liepeille Bruneggiin Oel-Brack AG:n tarjoamaan hotelliin. Juhlaillallisen hotellin hienolla sisäpihalla olevalla patiolla saapui tarjoamaan toimitusjohtaja Thomas Brack Ruth vaimoineen Oel-Brack AG:stä. Juhlaillallisen jälkeen väsymys alkoi painaa silmää ja ainakin suurin osa porukasta painui pehkuihin elpymään.

3.7.06 ma
Aamulla klo 10 ajettiin moottoripyörillä parikymmentä kilometriä matkan päätapahtumaan, joka oli siis Hunzenschwilissä öljytehdasexcursio Oel-Brack AG:ssä. Siellä meidät otti vastaan Herra Thomas Brack, jonka siis jo edellisiltana olimme tavanneet. Edellisvuonna saapuessamme olimme sateesta märkiä, mutta nyt kosteus oli kuumuudesta johtuen sisäpuolella ja varjoa oli etsittävä.Thomas Brack selvitti meille iltapäivän ohjelman, johon kuului tutustuminen Oel-Brack AG:n voiteluainetuotantoon ja laadunvalvontaan sekä varastointiin ja logistiikkaan. Oel-Brack AG:n tuotantojohtaja Fredi Brack kierrätti meitä tehtaalla ja kertoili Midlandien valmistamisesta ja vastaili esitettyihin kysymyksiin. Seuraavaksi nautimme välipalaksi pizzat ennen lähtöä kohti Alppeja. Tehdasvierailun aikana ryhmä osoitti aktiivisuutta kyselemällä kaikkea mahdollista öljynvalmistuksesta. Vesa Nevalainen vastavihityn Merja-vaimonsa kanssa liittyi seuraamme ja purimme heidän tehtaalle suomesta rekkarahtina lähetetyn moottoripyöränsä paketista. Seuraavaksi oli aika lähteä jälleen tien päälle. Tällä kertaa tehdas oli järjestänyt meille saman ajoreitin, kuin viime kerrallakin ja niinpä lähdimme matkaan toivorikkaina, että saisimme vihdoin nähdä myös reittiin liittyvät maisemat. Matkalla ei satanut pisaraakaan vettä ja vaikka liikenne kuumassa ilmassa kaupungeissa ja ruuhkassa olikin tuskallisen hidasta, saimme sitten ylhäällä lähempänä Andermattia kokea vihdoin ajavamme sisällä postikortissa. Matkan aikana ylitimme vuoret kolme kertaa ja illan hämärtyessä saavuttiin määränpäähän Andermattiin, joka on hieno vuoristokylä Sveitsin italianpuoleisella reunalla aivan kuuluisan St Gotthardin huipun tuntumassa. Isännät olivat valinneet meille ylellisen oloisen hienon hotellin (Hotel 3 Könige & Post) kylän keskustasta. Pikku virkistäytymisen jälkeen kokoonnuimme hotellin ravintolassa illan isännän (Thomas Brack) ja emännän (Ruth Häfliger) meidän kunniaksemme järjestämälle juhlaillalliselle. Isännät eivät itse tällä kertaa päässeet paikalle, mutta illallisen yhteydessä pidettiin puheita ja kiitospuheita, sekä ennenkaikkea syötiin mahtavan laadukas illallinen. Iltatilaisuudessa käytiin vilkas keskustelu pian 125 vuotta toiminnassa olleesta Oel-Brack AG:stä, sekä tarkasteltiin heidän 3 vuotta vanhan Midland-brandinsa saavutuksia ja tulevaisuudennäkymiä maailmalla. Lisäksi erityishuomion saivat seurueeseen Hunzenschwilissä liittyneet herra ja rouva Nevalainen, jotka siis olivat olleet naimisissa vasta vuorokauden ja risat.

4.7.05 ti
Koska olimme yöpyneet satoja vuosia vanhassa postissa. Saimme aamulla pyöriä pakatessamme seurata vanhaa hevostenvaihtonäytöstä, jossa uljaat viiden hevosen vetämät postivaunut kulkivat kylän raittia kuljettaen ajanmukaisesti pukeutuneita matkustajia ja pysähtyivät postin kohdalla pikku tauolle hotellihenkilökunnan tarjoamaa mehua nauttimaan. Koko kylä oli saapunut paikalle seuraamaan tätä historiallista tapahtumaa. Aurinko oli jälleen meitä hyväilemässä, kun nousimme pyörille ja matka suuntautui kohti St Morizin talviolympialaiskaupunkia ja sieltä Italiaan Glorenzaan ja Meranoon. Koko ryhmä tuntui olevan yhtä mieltä siitä, että matkan paras vuoristotie ajettiin Meranon jälkeen mennessämme vuorten yli kohti Brenneroa (Brenner). Siinä tuntui olevan vain pelkkää seinämää, jonka kylkeen tie oli ”ripustettu”. Tien pinta oli tasainen, mutta tie itsessään pelkkää mutkaa, joten renkaan keskipaikkaa emme kyseisellä osuudella saaneet paljon tiehen painaa. Muuten tuntui olevan kaikille pienoinen shokki tulla rauhallisesta liikennekulttuurista Sveitsistä yhtäkkiä Italiaan, jossa jokaisella tuntui olevan hirveä kiire jonnekin. Vaikka kiire ei olisi muuten ollutkaan, se ikään kuin sitten tehtiin, törttöilemällä päättömästi liikenteessä sinne tänne. Ohi oli kertakaikkiaan vaan päästävä, vaikka kääntyminen olikin jo parin sadan metrin päässä. Koko matkan ainoa kolari nähtiin myös Glorenzan ja Meranon välisellä tieosuudella, kun joku auto huoltoaseman pihalta oli juuri lykännyt nokkansa moottoripyörän eteen. Teki mieli todeta, että niin siinä sitten käy kun hirveästi hosutaan. Italian liikennekulttuuri saatiin onneksi pian jättää taakse, kun tultiin Brennerin solan eteläpäähän, jossa suosiolla maksettiin parinkympin tiemaksu ja lähdettiin vauhdilla kohti Itävaltaa. Illalla n. klo 21 saavuttiin Stubain jäätikköalueen juurella olevaan Neustiftin kaupunkiin ja Alpenhotel Fernau:hun, jossa valitettavasti illallisaika oli jo ehtinyt mennä, mutta hotellin ystävällinen tsekkiläissyntyinen tarjoilijatar Lenka järjesti meille kylmää iltapalaa ja olutta. Vastaanotto tuntui mukavalta, vaikka olimmekin päivän ohjelman valinneet liian tiukaksi ja tulleet paikalle myöhässä. Seuraavaa Midland-Touria varten on otettava opiksi matkaa suunniteltaessa, että Alpeilla päivämatkoiksi kannattaa suunnitella suunnilleen puolet tasaisen maan matkoista.

5.7.06 ke
Matkan ohjelma tähän saakka on ollut erittäin rankka, joten tämä päivä oli varattu lepopäiväksi, eikä koko päivänä tarvinnut ajaa moottoripyörää ollenkaan. Niinpä aamiaisen jälkeen lekottelimme hotellin takapihalla uima-altaalla 30 asteen helteessä. Aurinko johtuen korkeasta ilmanalasta, pääsi yllättämään jokaisen, niinpä nopeaa rusketusta seurasi paha punotus seuraavina päivinä. Iltapäivällä lähdettiin taksilla kohti tien päässä olevaa jäätikköaluetta, jossa lasketellaan ympäri vuoden. Hissillä noustiin viimeiselle yläasemalle saakka, jossa meidät yllätti raju ukkosmyrsky ja raekuuro. Jännää oli vuoren huipulla seistessä katsella alas kohti italian puolella olevaa laaksoa, josta ukkonen pikku hiljaa kiipesi ylös. Salamat löivät reippaasti huipun alapuolella ja se juuri tuntui jännittävältä. Jännä tunne tosin pian loppui, kun hissiaseman työntekijät alkoivat kiireessä tyhjentää vuorenhuippua ihmisistä pois ukkosmyrskyn alta. Juuri kun meidät oli kiireessä ”paiskattu” hissiin, sai hissi sellaiset kierrokset, että tuntui, kuin olisimme lentäneet riippuliitimellä alas kohti seuraavaa hissiasemaa. Kun päästiin ulos kabiinista 2900 m:n kohdalla, kaikki hissit pysäytettiin tunniksi, kunnes ukkonen oli mennyt ohi. Onneksi tämä asema oli yläasemasta poiketen jo varustettu lämpimällä ravintolalla, jossa istuskelimme keveissä kesätamineissamme odottaen ilman paranemista. Sen jälkeen jatkoimme rauhassa taas alas. Illalla saunottiin hotellin saunaosastolla ja osallistuimme hotellin ylelliseen illallistapahtumaan.

6.7.06 to
Aamulla oli taas aika nousta satulaan. Tällä kertaa suunnattiin ensin pikkuteitä kohti Innsbruchia. Tie n:o 182 kulki mahtavan Europabrueggen jalkojen juuressa ja Innsbruchista otettiin moottoritie A12 itäänpäin. Edellisen ajopäivän viheistä oppineena olimme päättäneet olla ajoissa Ramsaussa, jotta ehtisimme käydä Obersalzbergissa katsomassa Aadolf Hitlerin kotkanpesää, jota paikalliset kutsuvat nimellä ”Kehlsteinhaus”. Saavuimmekin sopivasti jo n. klo 13 paikkelilla Ramsauun, jossa majoituimme tien varrella olevaan pikku hotelliin nimeltään Hotel Pension Jägerer. Suuret odotukset oli ladattu Kotkanpesän vierailulle. Obersalzbergiin kolmannen valtakunnan entisen SS koulutuskasarmien (nykyisin ovat jo purettu) viereen saavuttuamme pyörät piti jättää parkkipaikalle ja lunastaa bussilippu ylös. Paikalla tungeksi tuhansia turisteja ja erikoisrakenteiset bussit veivät puolen tunnin välein täysiä lasteja ylös vuorelle. Vuorelle johtava tie on 6 km pitkä, mutta erittäin jyrkkä. Siinä ei tasaista paikka ole ja matkan varrella on monta käsintehtyä tunnelia, joissa vanhan kivimiehen silmä lepää. Samoin tie on alun perin noppakivesta käsin ladottu. Kaikki rummut ja sillat sekä reunakivet ja kaiteet ovat alkuperäisellä paikallaan. Ainoastaan pintaan on suurimmaksi osaksi vedetty asfaltti kovan kulutuksen takia. Tie ja tunnelit eivät ole routineet tai sortuneet mistään, sillä ne on tehty kestämään 1000 vuotta. Tien yläpäässä on bussien kääntöpaikka, josta matka jatkui vuoren sisään johtavaan 124 m pitkään kävelytunneliin, jonka päästä 1930 luvulla valmistettu alkuperäinen OTIS-hissi hienoine messinkipinnotteineen vie ylös Kotkanpesään. Hissin nousukorkeus on myös 124 m. Itse Kotkanpesä on kokonaan harmaasta graniitista valmistettu kaksikerroksinen rakennus, jossa nykyisin on hienot ravintolat sekä ulkona, että sisällä. Työn jälki mykistää, sillä kaikki paikat ovat vieläkin suorassa, vaikka olosuhteet paikalla ovat varmasti todella kovat. Näköala paikalta on joka suuntaan mahtava ja etelään päin avatuu maisema kohti kaunista Königseetä. Kerrotaan, että paikka oli liittoutuneiden tuhoamislistalla kärkipäässä, mutta sitä ei pystytty koskaan pommittamaan, koska vuoren sisällä olevilla laitteilla saatiin tehtyä alueelle keinotekoinen sumu. Vuoren sisällä kerrotaan olevan valtava määrä tunneleita, joihin on sijoitettu voimalaitokset, muona- ja ammusvarastot, sekä kaikki muu alueen strategisesti tärkeä. Olihan alueelle keskitetty SS koulutus ja Hitlerin kolmannen valtakunnan eteläinen pääesikunta, sekä kaikkien lähimpien upseerien lomamökit jne. Illalla mentiin tutustumaan Schönau am Königseellä aivan kristallinkirkkaan järven tuntumassa olevaan ravintolaan, jonka omistaa Herra Massury, joka on takavuosien saksan maajoukkuekelkkailija. Ravintola olikin täynnä hänen urheilu-uransa aikaisia muistoja kelkkoineen ja valokuvineen. Hänellä kuulemma on alueella myös toiminnassa oleva kelkkarata.

7.7.06 pe
Jälleen oli aika jatkaa matkaa, vaikka taas kerran oli sellainen olo, että täälläkin olisi ollut katseltavaa vielä pariksi viikoksi. Seuraavaan kertaan jäivät mm.vierailu paikkakunnan suolakaivoksilla ja Königseeristeily. Nyt oli aika suunnata kohti Tsekkiä. Ajoimme Itävallan rajan tuntumassa Saksan puolella kohti pohjoista koko aamupäivän, kunnes Furthin kaupungin kohdalla ylitimme rajan Tsekin valtakunta alkoi. Rajalla oli valtava taxfreemyymälä, jossa myytiin kaikkea mahdollista lääkkeistä alkaen. Hieman pidemmälle sisämaahan päästyämme alkoi vanha venäläinen jälki näkyä. Taloista puuttui ikkunoita tai kattotiiliä, pelloilla kasvoi pujoa tai epämääräisen näköistä heinikkoa, jonka joukosta näkyi myös viljaa, autot olivat osittain vanhoja venäjänvallanaikaisia rumiluksia, joiden takapäästä tuli mustaa nokea, tiet oli päällystetty välillä asfaltilla, josta puuttui sepeli kokonaan ja paikkaa oli paikan päällä, jne. Moottoripyörällä sai olla tarkkana, ettei liukastunut kurvissa. 30 asteen helle ei myöskään auttanut asfalttiasiaa, mutta luulenpa, että raju sade olisi ollut paljon pahempi asia. Tilanne kyllä parani hieman lähestyessämme Teplicen kylpyläkaupunkia, jonne asetuimme yöksi hotelli Richmondiin.

8.7.06 la
Tsekki oli meidän ryhmälle kyllä hieman pettymys jo valmiiksi, eikä asiaa edesauttanut se, että Teplicestä kohti saksan rajaa lähtiessämme, tien varrella näkyi jo aamuyhdeksältä nuoria vähissä vaatteissa olevia naisia, jotka halusivat myydä miespuolisille ohikukijoille elämyksiä. Me jatkoimme matkaa kohti Saksaa, joka näytti jo paljon paremmalta paikalta, vaikka länsi-saksalaisten mielestä ”Ossien” asuttama saksa merkitsee heille vähän samaa, kuin meille kokemus tsekistä. Matkaa jatkettiin kohti Dresdeniä ja Berliiniä. Sade myös alkoi näinä aikoina ja jouduimme pukeutumaan ensimmäistä kertaa varsinaisesti sadetta vastaan. Autobahn 24:ää painuttiin kohti Hampuria ja sitten Schwerinin, sekä Luebeckin kautta pikkutietä Autobahn 1:lle. Pian olimmekin sitten jo Oldenburgissa, jonne jäimme herra Juergen Rungen vieraaksi.

9.7.06 su
Voiko olla tylsempää päivää, kuin ajaa Saksasta Tanskan ja Ruotsin läpi Tukholmaan illaksi lautalle? No onneksi ei satanut ja onneksi emme jääneet mihinkään ruotsalaisen nopeusvalvonnan ansoihin päivän aikana. Illalla Tukholmassa ja laivalla oltiin sitten väsyneinä, mutta ehjinä. Hetken jaksoimme seurata Keularavintolan ohjelmatarjontaa ja muistella edellisen 12 päivän tapahtumia, mutta sitten oli kyllä jo pian aika mennä elpymään.

Yhdessä todettiin Oel-Brack AG:n vierailun onnistuneen ja yrityksen antaneen itsestään luotettavan ja laatuun keskittyneen kuvan, jonka tuotteita ehdottomasti on ammattilaisen mielekästä käyttää. Sveitsiläiset ovat ystävällisiä ihmisiä, jotka ovat joustavia ja luonnikkaita ihmisiä kaikessa kanssakäymisessä, mutta eivät kuitenkaan suostu minkäänlaisiin kompromisseihin laatua koskevissa asioissa. Sovittiin, että katsotaan seuraavaa Midland Touria järjestettäessä vanhoja kokemuksia ja pyritään lyömään ajankohdat ja ohjelma lukkoon jo aiemmin, sekä varaamaan hotelleja ja lauttoja valmiiksi ja sisällyttämään niitä ns. osallistumismaksuun, jotta viime tingassa peruuttaneiden joukko ei pääsisi yllättämään, kuten tänä vuonna. Samoin vuoristoalueilla tapahtuvat päivämatkat on laadittava lyhyemmiksi, jotta ajopäivät eivät pääsisi venähtämään liian rankoiksi.

10.7.05 ma
Kaikki hyväkin päättyy aikanaan ja niin myös Midland Tour 2006. Se on Good Bye kaikille ja kiitos mukavasta matkaseurasta. Toivottavasti ensi vuonna tavataan samoissa merkeissä.

Kalannissa 15.7.2006
Juha Salomaa
Jus Oy